Palvelut ja yhteystiedot

Olen kokenut asiantuntija ja vuoden 2012 ITSM-henkilö. Erityisalueitani ovat IT palvelunhallinta, ISO 20000, service ja help deskit, asiakastyytyväisyyden ja prosessien mittaaminen. Tarjoan konsultointia, koulutusta ja tutkimuspalveluja.

LeadIT

tft13 bannerOlen lähettänyt ehdotuksen TFT13 virtuaaliseen konferenssiin. Puhujat valitaan äänestyksellä, joten käy äänestämässä minua http://list.ly/list/2OV-tft13-18613#item_133056? Näet myös jo hyväksytyt esitykset.

aale.roos@pohjoisviitta.fi

Pohjoisviitta Oy, Alankotie 29, 00750 Helsinki
GSM +358 (o)5o-5544733
Twitter: @aalem

Prosessit

Miksi prosessit kiinnostavat

Wakarun Prosessipäivät olivat häkellyttävä yleisömenestys, yli 400 osallistujaa on Suomessa paljon.  Olen miettinyt miksi prosessit koettiin niin kiinnostavaksi aiheeksi, kun erilaisten kyselyjen mukaan prosessit ovat olleet Suomessa laajasti käytössä jo yli viisi vuotta.

Tutkimuksen tulosten mukaan syy kiinnostukseen on se, että prosesseja ei ole saatu toimimaan kunnolla. Vain hyvin harva on saanut laajan prosessikartan toimimaan.

Tällä kolmen kysymyksen tutkimuksella yritin selvittää mikä on todellisuus prosessien tilasta ja miksi Prosessipäivät oli niin suuri yleisömenestys.

Ensimmäinen kysymys oli: Miksi prosessit ovat kiinnostava aihe?

Slide1

Koska vastaajat saivat valita useita vaihtoehtoja, vastausten summa on yli 100%. Yleisin vastaus oli että prosessit eivät toimi ja niitä halutaan kehittää. Vain joka neljäs oli niin sanotusti lähtökuopissa.

Seuraavaksi kysyin: Miten prosessien käyttöönotto on teillä onnistunut?

Slide2

Taas vastaajat saivat valita useita vaihtoehtoja. Yleisin vaihtoehto oli, että prosessit toimivat kohtalaisesti, mutta joka kolmas kertoi prosesssien rapautuneen ja joka neljäs että ne eivät toimi vaikka ne on kuvattu. Vain 17 % eli yksi kuudesta sanoi prosessien toimivan hyvin.

Kysyin mitkä prosessit toimivat hyvin. Useimmat vastaajat luettelivat käytössä olevia prosesseja vaikka mikään niistä ei toiminut hyvin.

Slide3

Koska kysymys oli avoin, luokittelin vastaukset. Yleisin ryhmä oli service desk tai sen prosessit ja vähän lisää, esimerkiksi muutoksenhallinta. Seuraavaksi tuli pelkkä service desk. Nämä muodostavat yhdessä n. puolet vastauksista. Vastaajista joka viides kertoi, että käytössä oli kattava kokoelma prosesseja. Joillakin käytössä oli ITIL V2:n operatiiviset tukiprosessit ja muutamalla vastaajalla kaikki V2 prosessit tai jopa joitakin V3 prosesseja lisäksi. Monet jättivät kohdan tyhjäksi, koska heillä ei mikään prosessi toiminut hyvin. Joka kymmenennellä taas ei mikään prosessi toiminut lainkaan.

Vastaajista 17 % ilmoitti että heillä on hyvin toimivia prosesseja, vain 7 % valitsi ainoastaan tämän vaihtoehdon.

Slide4

Hyvin toimivista prosesseista kolmas osa on Service Desk ja reilu puolet on pitkälle edenneitä, usean prosessin käyttöönottaneita. Vastauksista löytyi vain yksi, joka sanoi että käytössä on laaja prosessi kokoelma (9 kpl) ja ne toimivat hyvin.

Tulos on aika synkkä. Vain muutama vastaaja on saanut likimain ITIL V2 tasoisen prosessikartan toimimaan ja monille service desk on edelleen ainoa hyvin tai kohtalaisesti toimiva prosesseja hyödyntävä yksikkö.

Tässä vastaajien kommentteja:

  • Ratkaisu- valvontaprosessit toimivat parhaiten. Suhdeprosesseissa on parantamisen varaa. Usein lapsen kenkiin jää prosessien jatkuva parantaminen. Ollaan tyytyväisiä, kun prosessit saadaan kuvattua ja jalkautettua ja sen jälkeen ei tapahdukaan mitään.
  • parhaiten ehkä Service operation [ITIL] –prosessit
  • Hätämuutokset menevät sovitun käytännön mukaan, mutta normaaleihin muutoksiin on jätetty niin paljon porsaanreikiä joiden kautta tätä prosessia voi oikoa, mutta siihen on tulossa muutos….
  • Service desk toimii oikein hyvin, muutoksen hallinta välttävästi.
  • Sisäinen ohjelmistojen jakelu ja IT help.
  • kaikissa on parantamista
  • Hankintaprosessi lähinnä parhaiten
  • Palvelunhallinnan prosesseja on täälläkin kyllä jo muutama vuosi käytetty, mutta edes ensimmäisen prosessin (incident management) ei voi sanoa toimivan kunnolla vieläkään. Yhtenäistä muutoksenhallintaa yritetään kehittää, ja ongelmanhallinta (problem management) on vasta mietinnässä. Prosessien mittaamista ja seurantaa tehdään, mutta siinäkin riittää kehitettävää. Kaiken kaikkiaan kaikki tieto ja muiden kokemukset prosesseista ovat enemmän kuin tarpeellisia, minkä vuoksi kyseiseen tapahtumaan meiltäkin useampia henkilöitä osallistui.
  • Itse olin myös yllättynyt väkimäärästä. Olikohan ”ilmainen” iPad, hyvä markkinointi ja Wakaru uutuudenviehätys osa taikaa. iTSMF ei ole kertaakaan päässyt samoihin lukuihin, vaikka agenda ei Wakarun tilaisuudessa ollut mitenkään uniikki.
  • Mikään yksittäinen prosessi ei toimi itsenäisesti hyvin, mutta Service Desk + Incident Management yhdessä voidaan sanoa toimivan. Hankaluutena on ollut erottaa vikojen ja häiriöiden joukosta selkeät palvelupyynnöt ja ymmärtää, että niiden käsittelemiseksi tarvitaan erilainen toimintatapa. Muiden osalta ollaan “alkutaipaleella”.
  • ehdottomasti palvelujohtamisen prosesseja pitää yksinkertaistaa, liian raskaita nyt! Wastea monessa asiassa ihan liikaa.. toki tuo rahaa konsulteille kun homma liian monimutkaisena pidetään ;)
  • jossain yksiköissä toimivat ehkä paremmin, kun on ”pakko” , mikä syntyy siitä, että henkilöiden vaihtuvuus on suurta tai että käsiteltävää asiakasmassaa on paljon
  • prosessit jotka jäävät olemassa olevan menettelyn kuvaukseksi, tarjoavat vähiten lisäarvoa toiminnan kehittämiseen. Selkeän vision omaava toiminta taas pakottaa miettimään koko ajan prosessin tarkoituksenmukaisuutta suhteessa tavoitteeseen. Joskus sujuva prosessi saattaa täyttää tarpeen, joskus taas tarvitaan selkeä prosessin määräämä toimintaohje, ”ohjesääntö”. Palveluhallinnan prosesseista meillä tällä hetkellä parhaiten toimii asiantuntijatuki eli Service Desk- prosessi.
  • Suurimmat ongelmat prosessien käyttöönotosta: Heikko prosessien tietämys, ITIL by book – käyttöönotto, mikä on melkoinen ongelma
  • Johdon kiinnostus prosessien kuvaamiseen näyttää hiipuneen. Vaikuttaa siltä, että johdon mukaan kaikki sisäinen kehitys maksaa vain rahaa… pitäisi tehdä vain laskutettavaa…

Yhteenveto

Prosessien käyttöönotto on vaikeaa. Aloitin itse help desk -mallin tuomisen Suomeen 20 vuotta sitten. Itiliä aloin esitellä kymmenen vuotta myöhemmin kun help deskit olivat jo arkipäivää. Mielestäni on selvää että itil ei ole kokoelma testattuja parhaita käytäntöjä, vaan sekava soppa enemmän tai vähemmän huonoja ohjeita. Idea on hyvä, mutta toteutus huono.

Asia ei parane investoimalla lisää itil-sertifikaatteihin, tarvitaan tervettä järkeä ja jatkuvaa toiminnan kehittämistä. Kokemustenvaihto olisi varmasti hyödyllistä.

TEDx Helsinki

TED tulee sanoista Technology, Entertainment ja Design. Se on voittoa tavoittelematon organisaatio, joka aloitti 1984 USAssa. Tavoitteena on levittää ideoita, ”ideas worth spreading”. TEDx on taas riippumaton paikallinen järjestäjä, joka toimii TEDin periaatteiden mukaan. Suomessa TEDx on maksuton tapahtuma eikä kenellekään makseta esiintymisestä. Tilaisuuteen pitää hakea lippua ja hakemuksessa pitää perustella miksi hakijan pitäisi päästä osallistumaan. Yksi TEDin periaatteista on, että esitykset kestävät 18 minuuttia ja ohjelmaa ei jaeta rinnakkaisiin osioihin. Malli toimii hienosti, lyhyet esitykset pakottavat keskittymään olennaiseen ja jos esitys on heikko, se ei kestä liian kauan ;)

Ohjelma oli loistava. Minulle siitä jäi mieltä kaivertamaan rajojen rikkomisen teema. Kaksi vahvinta esitystä siitä mielestäni olivat :

Reetta Räty: Suomessa kaiken mittari on aina Suomi
Jay Gilligan: The Evolution of juggling

Reetta Räty pohti pitääkö kaikkien asioiden olla niiden rajojen puitteissa kuin meillä on totuttu ajattelemaan ja tietävätkö ihmiset tosiaan vastaukset kaikkeen. Jay Gilligan taas mietti mitä kaikkea jongleeraustaidoilla voi tehdä. Reetta Räty on Hesarin toimituspäällikkö ja hän kertoi Kiinassa viettämästään vuodesta. Päällimmäisenä oli havainto siitä, kuinka Suomessa kaikkea katsotaan Suomen luomien rajojen puitteissa ja kuinka hän hämmästelee ihmisiä, jotka tietävät niin paljon. Jay Gilligan on USAssa syntynyt ja kasvanut jonglööri, joka kertoi amerikkalaisen ja eurooppalaisen jongleerauksen eroista. Puhuessaan hän samalla demonstroi kertomaansa ilmiötä. Perinteinen jongleeraus on pallojen, renkaiden ja keilojen rytmikästä heittelyä, uusi jongleeraus taas kokeilee erilaisia esineitä. Esitys villiintyi loppua kohden, kun ilmassa oli palloja, katselijan kenkä, lasi ja karahvi (molemmat täynnä vettä).

Mielestäni nämä asiat osuvat hyvin it-palvelunhallinnan tilaan. Meillä on vallalla vahva ajattelu siitä, että kaikkeen on olemassa parhaat käytännöt ja niitä sovittamalla asiat saadaan toimimaan. Kannattaa miettiä tietävätkö  kouluttajat ja konsultit oikeasti parhaat käytännöt kaikkeen. On hyvin mahdollista, että heillä ei ole mitään kokemusta asiasta, kaikki on vain opittua kirjaviisautta. Asioita voi tehdä monella tavalla ja on mahdollista löytää uusia ja parempia tapoja. Älä anna “parhaiden käytäntöjen” kahlita sinua.

Tässä linkki esityksiin.

Mikä on Capita, ITILin uusi omistaja

Capitan maine ei ole maailman parhaita, Englannissa sitä kutsutaan myös Crapitaksi erilaisten sekoilujen ansiosta

crapita

(tämä kuva tuli vastaan Twitterissä kun etsin #Crapita tweettejä, se selventää nimen merkityksen kun en kehtaa sitä tähän kääntää ;) ). Se on suuri  palvelujen ulkoistusyritys ja puolet sen liikevaihdosta tulee julkishallinnosta  Työntekijöitä on 46.000. Capita on nyt ostanut tämän ns. best practice portfolion lisäksi kaksi koulutusyritystä, G2G3 ostettiin 23.4.  ja  Blue Sky 3.5. Itil-kauppa tehtiin 25.4. En tiedä liittyvätkö hankinnat toisiinsa, mutta sellainen vaikutelma syntyy ajoituksen perusteella. Capita on jo nyt myös koulutus- ja konsultointiyritys. Se tarjoaa Prince2 koulutusta, mutta ei ITIL-kursseja. Voisi kuvitella että itil-kaupan myötä myös koulutustarjonta laajenee ja kehittyy. Eräs syy kaupalle voi löytyä tästä Dilbertistä. crapita2

Mitä merkitystä tällä on sitten näiden parhaiden käytäntöjen soveltajille. Välittömästi ei varmaan mitään. Menetelmiä voi soveltaa ja kurssit pyörivät ennallaan. Itil on ollut kaupallinen menetelmä jo jonkin aikaa, mutta nyt se on entistä selvemmin sitä. Selkeä tavoite on  tehdä rahaa ja se tapahtuu parhaiten kurssien kautta. Sertifiontitenteistä voi rahastaa, mutta varmasti tavoitteena on pyrkiä rahastamaan myös koulutuksista ja kouluttajilta.

Tuotteiden vanhentuminen ja hiipuva markkina ovat ongelmia. Itil ja Prince2 ovat Google trendsin mukaan laskussa. Itil on jo nyt pahasti vanhentunut ja vanhenee nopeasti edelleen. Erilaiset ketterät menetelmät pyyhkäisevät ohi mennen tullen. Tuotteita pitäisi uudistaa ja tarvitaan varmasti lisää sertifiointitenttejä. Toisaalta itilin sertifiointiohjelma on jo nyt vedetty järjettömän pitkäksi. Ongelmaksi voi tulla tuotteen kehittäminen. Vapaaehtoistyö tuskin kiinnostaa enää samalla tavalla. Tuntuisi aika oudolta, että itSMF panostaisi esimerkiksi itilin uuden version kääntämiseen, kun tuote on puhtaasti kaupallinen. Capita ei vielä toimi Suomessa, mutta ei varmasti ole mahdotonta, että se laajeni muualle Eurooppaan esimerkiksi yritysostoin ja tuntuisi oudolta että vapaaehtoistyöllä tuettaisiin yhtä kilpailevista toimijoista. Sama koskee itilin ja Prince2:n päivittämistä. Maailmassa ei ole rajattomasti aiheeseen syvällisesti perehtyneitä asiantuntijoita ja useimmat heistä ovat töissä Capitan kilpailijoilla.

Jotenkin tuntuu siltä, että todennäköisin vaihtoehto on markkinoinnin lisääminen ja vanhenevien tuotteiden ehostaminen esimerkiksi lisäämällä G2G3:n viihdyttävä simulaatiopeli pakollisena osana koulutukseen. Silti olen epäilevällä kannalla. Koulutusyrityksissä tullaan varmasti miettimään kannattaako noita ns. “parhaiden käytäntöjen” menetelmiä markkinoida, kun on vaarana, että niiden omistaja ilmestyy kohta markkinoille oman koulutustarjontansa kanssa.

Yhteenveto tutkimuksista

Pohjoisviitta Oy on nyt toiminut viisi vuotta. Olen vuosien 2008-2012 aikana tehnyt 30 tutkimusta. Ne on kaikki toteutettu pääosin samalla tekniikalla. Kysymyksiä on vähän, yleensä kolme joskin joskus kysymyksiä on hiukan enemmän. Kysymykset on tehty sähköpostilla, joten olen aina tiennyt kuka on vastaaja. Vastaajan roolin merkitys on selvästi yksi usein toistuva ilmiö näissä raporteissa. Usein tutkimuksen tulos riippuu täysin vastaajan roolista tutkimuksen kohteeseen riippuen. Esimerkiksi kehittämishankkeiden vetäjien käsitys hankkeiden onnistumisesta poikkeaa suuresti kehittämishankkeiden kohteina olleiden henkilöiden näkemyksistä.

Tutkimuksiin ja niiden käsittelyyn käytetty työmäärä on ollut melkoinen. Pitää kai ajatella, että tämä on harrastukseni, sillä taloudellista hyötyä tästä ei ole ollut. Harrastus jatkuu edelleen. Kiitokset kaikille vastaajille!

Olen nyt koonnut vuosien 2008-2012 tutkimuksista yhteenvedon tähän:

2008 1 kpl

Tukipalvelun toimivuus Kysely osoitti että Service Deskin osuus tukipalvelussa oli selvästi alle 50 % ja paljon pienempi kuin service deskit itse olettivat. Tulos on myöhemmin vahvistettu useissa asiakaskohtaisissa mittauksissa.

2009 3 kpl

Pikakysely tehokkuudesta  Vertasin Visible Ops – kirjan tuloksia suomalaisiin tuloksiin ja löysin kaavan servereiden ja managereiden määrälle. Tämä lienee jo historiaa virtualisoinnin takia.

Muutosmittari kartoitti muutosten määriä suhteessa insidentteihin ja havaitsin että finanssialalla muutoksenhallinta näytti olevan aktiivisempaa kuin muilla aloilla.

Mikä on Service Deskin markkinaosuus Tämä on jatkoa Tukipalvelun toimivuus -tutkimukselle. Tässä analysoidaan tarkemmin käyttäjien toimintaa, kun he tarvitsevat tukea. Tämä on edelleen hyvin ajankohtainen aihe.

2010 9 kpl

Palveluyksikön toiminnan kehittäminen Tein haastatteluja palveluyksiköiden tavasta kehittää toimintaa ja arvioin samalla kypsyyttä ISO 20000 avulla. Tulosten mukaan tavoitteiden asettamisella on suuri merkitys, ei siis prosesseja prosessien vuoksi.

Palvelukysely Tämä on vähän erikoinen tutkimus, jossa kysyin ulkoistetun palvelun laadusta ja yritin tarkistaa joidenkin väitteiden paikkansapitävyyttä. Tulokset kumosivat väitteet, joten raportti ei ollut kovin kiinnostava.

Paljon suunnittelua ei ole kyselytutkimus vaan kartoitus ITIL V3 (nyk ITIL 2007 edition) strategioiden ja policyjen määrästä, kannattaa katsoa, lista on hervoton. Jos joku itil expertti alkaa hermostuttaa, niin jutussa on vinkki mitä kannattaa kysyä ;)

Kysely ITILin hyödyistä kartoitti mitä hyötyä itilin soveltamisesta on saatu. Itil oli koettu hyväksi apuvälineeksi toiminnan kehittämisessä, mutta tulokset eivät aina vastanneet panoksia.

Haasteet kartoitti it-ammattilaisten haasteita ja ykköseksi nousi palvelujen määrittelyn vaikeus.

Tutkimus palveluluetteloista kartoitti palveluluettelojen käyttöä ja hyödyllisyyttä. Tulokset kertoivat, että palveluluettelot olivat usein it:n ylläpitämiä teknisiä luetteloja.

Työkalututkimus kartoitti ITSM työkalujen käyttöä.

Service Desk -mallin toimivuus sai aikaan suurimman päivittäisen kävijämäärän toistaiseksi. Tutkimus oli kiinnostava ja viittaan sen tuloksiin edelleen Service Desk -jatkokurssilla.

Palautteen käsittely nosti esiin sen, miten spontaaniin palautteeseen pitäisi suhtautua. Tulos on edelleen erittäin ajankohtainen.

2011 7 kpl

Miten muutoksenhallinta toimii on hyvä tutkimus, joka osoittaa mistä muutoksenhallinnan hyödyt riippuvat. Tulos on edelleen hyvin käyttökelpoinen.

Konfiguraationhallinta yritti kartoittaa konfiguraationhallinnan yleisyyttä ja toimivuutta.

Kehityshankkeet kartoitti kehittämishankkeiden onnistumista. Tulokset osoittavat että onnistumisen arvointi riippuu vastaajasta, hankkeiden kohteiden mukaan onnistumisia liioitellaan suuresti.

Positiivinen kehitys kysyi mitkä asiat it-palveluissa ovat kehittyneet eniten. Ei siis aina vain ongelmakartoituksia. Ymmärrys oli ykkönen.

Epäonnistumiset Seuraavaksi palattiin sitten kehittämishankkeiden epäonnistumisiin. Huono suunnittelu oli ykkönen.

Yhteydenhallinta Kartoitti eri työkalujen käyttöä. Kysely raportoitiin kahdessa osassa, joista jälkimmäinen oli poikkeuksellisesti salasanalla suojattu, mutta olen nyt avannut sen. Katso Yhteydenhallinnan työkalut

Pääkäyttäjän rooli Tutkimuksessa kysyttiin pääkäyttäjistä sekä it-ihmisiltä, että pääkäyttäjiltä. Vastaajien saaminen osoittautui vaikeaksi, mutta oli mielenkiintoista kuinka erilaisia pääkäyttäjien näkemykset olivat verrattuna saman organisaation it-ihmisten vastauksiin.

2012 10 kpl

Vuoden 2012 teemat kertoi että vuoden teemana oli prosessien kehittäminen. Äskeisten Prosessipäivien suosio kertoo, että teema on edelleen hengissä.

BYOD osoittautui kuumaksi aiheeksi.

It-palvelun toimivuus oli itse asiassa kokeilu palvelun arvon mittaamisesta, mutta se paljasti että it-palvelunhallinnan työkaluihin ei oltu tyytyväisiä.

Asiakastuen tulevaisuus testasi Service Desk 2.0 :n ajatuksia. Tulokset näyttävät että monet uskovat samaan näkemykseen kuin minä, eli että perustekniikan häiriöiden tukeminen siirtyy historiaan.

Kuri vai vapaus sai kimmokkeen yhdestä, mielestäni hölmöstä väitteestä, jonka mukaan prosessit pitää ajaa organisaation vaikka pakolla. Vastaajat olivat kanssani samaa mieltä.

Käyttäjäoikeudet kartoitti käyttäjien oikeuksia muokata omaa työasemaansa, tässä vielä jatkoa analyysiin

Työkalututkimus 2012 kartoitti taas ITSM ohjelmistojen käyttöä. Sen mielenkiintoisin tulos oli, että tyytyväisyys työkaluun riippuu siitä, kuinka monipuolisesti sitä osataan käyttää.

Kypsyydestä kartoitti kypsyystasoja, se pitäisi uusia vuoden päästä niin näkisi on tapahtunut kehitystä.

Kehittämisen organisointi Viiden kysymyksen tutkimus tuotti paljon tuloksia. Erillinen kehittämisorganisaatio/henkilö näyttää toimivan.

Riskienhallinta osoittautui olevan paremmassa kunnossa kuin luulin (tai kysymykset olivat muotoiltu huonosti)

Miksi ITIL myytiin?

Tuore uutinen ITILin myynnistä tuli kun olin 40 v häämatkalla Oslossa ja sen outous sai minut tekemään ensimmäisen kännykällä kirjoitetun päivityksen Pohjoisviitan sivuille. (Lumian ennakoiva tekstin kirjoitus on muuten todella nerokas. Ero Appleen on kuin vertaisi kivikirvettä ja Fiskarsin tuotetta.)

Jo jonkin aikaa on ollut tiedossa että ITIL on ollut kaupan.  ITIL syntyi  aikoinaan CCTA:n (Central Computer and Telecommunications Agency) alaisuudessa. Kun CCTA lakautettiin ITIL siirtyi OGC:n (Office of Government Commerce) haltuun. Kun OGC myös lakkautettiin, ITILin haltijaksi jäi Cabinet Office, jonka vastine meillä olisi kai Valtioneuvoston kanslia. On siis ymmärrettävää että ITILille etsittiin uutta kotia.

Ostajan tavoitteena on ITILin voimakas kaupallistaminen. Capital on ostanut vähän aiemmin G2G3-simulaatiot ja rakentaa “Best Management Practice” -portfolion varaan “ekosysteemiä”, jonka tavoitteena on maksimoida ekosysteemin tulot. Tässä osa partnereille lähetetystä kirjeestä jossa kerrotaan uuden ITILiä hallinnoivan yrityksen perustamisesta.

Capture

Koko hankkeen ideana on siis markkinoiden tehokkaampi rahastus. Toiveet siitä että ITILin sisällön kehittäminen lähtisi käyntiin voinee unohtaa, sen sijaan samaa jööttiä tullaan varmaan paketoimaan uusiin pakkauksiin.

Kaupan matematiikka on todella erikoinen. Kauppa siis koskee koko it-portfoliota, eli siihen kuuluu myös hyvässä kasvussa oleva PRINCE 2. Lehtitietojen n mukaan portfolion tulot ovat olleet  80 M£ vuodessa ja salkun arvo on 100 M£.  En ihan ymmärrä miten salkun arvo on vain hiukan enemmän kuin sen vuotuinen tuotto. Tämä on nyt myyty kaupalla, jossa ostaja maksaa portfolion puolikkaasta (51%) 10M£ heti ja 9,4 M£ vuodessa kolmen vuoden ajan. Englannin valtio luopuu siis 40 miljoonan tuloista ja saa paljon vähemmän.

Ministeri Francis Maude  sanoi tiedotteen mukaan: “Olemme sitoutuneet saamaan Britannian eteenpäin maailmanlaajuisessa kilpailussa, ja siksi haluamme hyödyntää näitä piilotettuja aarteita ja käyttää voitot suojellaksemme  julkisia palveluja.  Julkishallinnon kannalta on hienoa, että suuret yritykset käyttävät PRINCE2 ja ITIL mutta liiketoimintaosaamista ja investointeja tarvitaan kehittämään niitä kaupallisesti.Uuden yhteisyrityksen odotetaan säästävän veronmaksajien puoli miljardia puntaa yli kymmenen vuoden aikana …

Tämä lausunto sopisi “Kyllä Ministeri” -sarjaan ja osoittaa että ministeri on aivan pihalla asiasta, (tulee mieleen Maria G ja SOTE). Toisessa artikkelissa virkamiehet selittävät että yhteisyrityksen arvon uskotaan nousevan niin, että puolikkaan arvo olisi 362 M ja 10 vuoden maksujen olevan yhteensä 311 M£. Matematiikka on outoa. Tulot ovat nyt 80 M ja ilman kasvua 10 vuodessa siis 800 M£. En ymmärrä miten salkun arvoksi määräytyy nyt 100 M£, luku tuntuu tarkoitushakuiselta. Minusta näyttää siltä, että ministerin mainostamien säästöjen sijaan veronmaksajien rahoja puhallettiin ainakin tuo 500 M£.

Capita osti Itilin

Lukekaa uskomaton juttu itilin myynnistä. Ostaja ei taida tietää mitä osti. Itil on jalokivi joka tuo suuret säästöt UK veronmaksajille…

http://www.telegraph.co.uk/finance/newsbysector/industry/10019090/Government-forms-IT-joint-venture-with-Capita.html

Työn arvo

Asiakas – palvelu

Asiakas – palvelu on yksinkertainen malli, jonka avulla voimme ymmärtää työn sisältöä. Siinä ajatellaan, että työ tehdään jollekin asiakkaalle, vaikka tilanne ei olisi aivan niin yksinkertainen. It-yksikkö voi pitää henkilöstöosastoa asiakkaana vaikka molempien palkan maksaa sama työnantaja. Työn sisällöstä sovitaan palvelusopimuksella eli SLA:lla. Entä jos malli ei toimi, ei ole asiakasta joka ymmärtäisi palvelun sisältöä?

Palvelun tehtävä on tuottaa arvoa asiakkaalle. Miksi asiakas muuten maksaisi palvelusta? Mutta miten arvoa mitataan?  Jostain syystä aloin lukea  vanhaa kirjaa Zen and the Art of Motorcycle Maintenance” uudestaan kun tein tätä tutkimusta. ” Siinä päähenkilö pohtii moottoripyörämatkan aikana laadun olemusta. Laadulla hän tarkoittaa jonkin asian ominaisuutta, joka tekee siitä hyvän. Esimerkiksi joku kirja tai maalaus voi olla laadukas, mutta miten se määritellään.  Kysymys on vaikea. Huomasin että it-palvelun arvo on aivan yhtä hankala kysymys.

Dilbertin Wally antaa hyvän esimerkin työn arvon määrittämisen vaikeudesta. Kuka tietää miten arvokas tuo Framistan on ;)

Slide1

http://dilbert.com/strips/comic/2008-02-22/

Arvoa voi yrittää määritellä rahassa mutta siinä on omat ongelmansa. Otetaan yksinkertainen esimerkki.

Abdul on tuore maahanmuuttaja, joka on onnistunut pääsemään maatilalle töihin. Ensimmäisenä päivänä hän kyntää märkään perunapeltoon vakoja ja miettii mikä on hänen työnsä arvo. Helppo vastaus on työstä saatu palkka. Jos palkka perustuu tunteihin, hänen kannattaisi tehdä työ hitaasti saadakseen mahdollisimman paljon palkkaa. Toisaalta hidastelusta voi saada potkut. Ehkä työn arvo on kynnetyn vaon määrä. Eikö silloin kannattaisi odottaa että pellot kuivuisivat vähän ja kyntäminen olisi paljon nopeampaa?

 Onnekseen Abdul tekee työnsä hyvin ja saa jäädä töihin koko satokaudeksi. Seuraavaksi hän kylvää siemenperunat maahan ja peittää ne. Nyt Abdul keksii että hänen työnsä arvo onkin perunasadon määrä. Sitten tapahtuu jotain outoa. Perunoita aletaan nostaa kesken kasvukauden, joka heikentää sadon määrää. Kun Abdul ihmettelee touhua, hänelle kerrotaan että tällä hetkellä perunoista saa parhaan hinnan. Työn arvo onkin perunoista saatu raha. Kun satokausi päättyy ja viimeiset perunat nostetaan maasta, nähdään että sato on ollut hyvä, mutta koska perunoista on ylitarjontaa, niistä saatu hinta on huono. 

Esimerkin vierastyöläinen ei tunne uusien perunoiden markkinoita ja siksi hänen on vaikea ymmärtää toiminnan järkevyyttä.

Toiminnan arvoa voidaan mitata aktiviteeteillä, rahalla tai vaikuttavuudella. Tämä voi kuulostaa triviaalilta, mutta ei ole sitä. Esimerkiksi sairaala voi mitata tehtyjen operaatioiden määriä, toiminnan kannattavuutta tai potilaiden paranemista. Operaatioiden määrällä ohjaaminen johtaa puuhasteluun ja turhaan työhön ja kannattavuudella ohjaaminen ei toimi. USA käyttää terveydenhuoltoon valtavasti rahaa, mutta toiminnan vaikuttavuus on lähes kehitysmaiden tasolla, koska toimintaa ohjaavat väärät mittarit. Sairaalan pitää pyrkiä parantamaan mahdollisimman paljon potilaita käytettävissä olevin resurssein. Operaation hinta on hyödyllinen tieto, mutta ei arvon mittari.

It-toiminnan arvon mittaaminen on vaikeaa, koska kokonaisuus on usein niin monimutkainen, että yksittäisten toimenpiteiden vaikutusta on mahdoton arvioida.

Miten Suomessa

Päätin tutkia asiaa pikakyselyllä. Ensimmäisessä versiossa kyselyä ei ollut kysymystä #4 mutta esitin sen erikseen myöhemmin niille, jotka vastasivat ensimmäisellä kerralla.

1 Millainen on oman organisaatiosi ja sen asiakkaiden suhde? Tässä kaupallinen tarkoittaa että asiakas maksaa palvelusta. Suhde on ei-kaupallinen, jos olette samaa organisaatiota.
a) ei-kaupallinen ja etäinen, kumpikin tekee omat työnsä
b) ei-kaupallinen ja läheinen, olemme kumppaneita ja työskentelemme yhdessä yhteisten tavoitteiden eteen
c) kaupallinen ja etäinen, asiakkaita on paljon emmekä keskity yksittäisiin asiakkaisiin
d)kaupallinen ja läheinen, meillä on määritellyt asiakassuhteet ja molemmilla osapuolilla on omat tavoitteensa
 
2 Millainen on oma yhteytesi työsi asiakkaisiin?
a) työlläni ei ole asiakasta
b) on vaikea tunnistaa työn asiakasta, asiakkaita voi olla useita tai yhteys asiakkaaseen on epäsuora
c) työllä on asiakas, mutta tämä ei ole kovin kiinnostunut työn sisällöstä tai ei ymmärrä sitä
d) työllä on asiakas, joka ymmärtää mistä on kyse ja on halukas keskustelemaan siitä
 
3 Miten helppoa on mitata työsi arvo liiketoiminnan mittareilla?
a) liiketoiminta ei tunnista työn arvoa
b) työn arvoa ei voi mitata liiketoiminnan mittareilla, mutta liiketoiminta ymmärtää sen arvon
c) työn arvo mitataan liiketoiminnan mittareilla
 
4) Jos vastasit että työsi arvo mitataan liiketoiminnan mittareilla, niin kuvaa lyhyesti mikä on mittari ja miten työsi vaikuttaa siihen.

Vastauksia on tullut 76 kpl.

Slide2

Vastaajista melko selvä enemmistö edustaa kaupallisia it-palveluja ja lähes kaikilla on läheinen asiakassuhde. Oletin että paljon useammalla olisi ollut etäinen asiakassuhde. Jostakin syystä tämä tutkimus kiinnosti enemmän kaupallisia palveluja tarjoavia. Vastanneista 57% on palveluntarjoajia kun taas kohderyhmässä heidän osuutensa on 41%.

Slide3

Kaksi kolmesta ilmoittaa että hänen työllään on tunnistettava asiakas, joka ymmärtää työn arvon. Oletin tämän osuuden olevan pienemmän, mutta voi olla, että kysymykset on koettu vaikeiksi ja vaikeus on johtanut vastaajien valikoitumiseen. Asiakkaan tunnistaminen lienee helpompaa kaupallisessa suhteessa ja näiden osuus on ylikorostunut mikä viittaa siihen että vastaajiksi on valikoitunut niitä, joilla on läheinen suhde asiakkaaseensa.

Slide4

Arvon mittaaminen on vastaajien mielestä melko vaikeaa mutta se, että melkein puolet pystyy mittaamaan arvon, oli minulle yllätys. Palvelu-organisaatioiden ja sisäisen it:n välillä ei ollut juurikaan eroja.

Tämä tulos alkoi epäilyttää, vanha viisaus on, että jos tutkimuksen tulokset ovat kovin yllättävät, kannattaa alkaa etsiä virhettä aineistosta tai analyysista. Tässä tapauksessa aloin miettiä mitä vastaajat tarkoittivat liiketoiminnan mittareilla.

Slide5

Tein uusintakyselyn siitä, miten arvoa mitattiin. Kysymykseen vastasi 70 % niistä, jotka olivat ilmoittaneet että työn arvoa mitataan liiketoiminnan mittareilla. Luokittelin arvon kuuteen luokkaan ja arvioin, onko kyseessä aito arvon mittaus vai mitataanko jotain muuta. Yleisimmät tavat mitata arvoa olivat toiminnan tehokkuus ja raha jossakin muodossa. Yllä olevassa kuvassa sininen tarkoittaa, että mittari on mielestäni aito arvon mittaaja ja ei, että sillä mitataan jotain muuta. En kelpuuttanut asiakkaan maksamaa hintaa tai asiakastyytyväisyyttä ainoaksi arvon mittariksi. Jos olet eri mieltä, mieti sairaala-esimerkkiä.

Slide6

Nyt saamme korjatun kuvan työn arvon mittaamisesta, tämän mukaan joka neljäs pystyy mittaamaan työn arvoa liiketoiminnan mittareilla.

Slide7

On mielenkiintoista havaita että aitojen mittareiden käyttö on paljon tavallisempaa sisäisissä organisaatioissa. Toisaalta se on myös loogista.

Johtopäätökset

Asiakkaan saaman arvon tunnistaminen ja mittaaminen voi olla vaikeaa tai mahdotonta. Asiakkaan maksama hinta tai ilmaisema tyytyväisyys on toki hyödyllinen mittari, mutta se ei ole sama asia kuin asiakkaan saama arvo. Samoin oman työn tai jonkin aktiviteetin määrä ei ole sama asia kuin arvo.

Arvon ymmärtäminen on hyödyllistä. It-palvelun tuottajan kannattaa yrittää ymmärtää asiakkan saama arvo ja pyrkiä keksimään keinoja miten sitä voi tuottaa enemmän.

Arvon mittaaminen on vaikeampaa kuin sen ymmärtäminen. Arvon määrä yleensä riippuu monista tekijöistä, it-palvelu on vain yksi asiaan vaikuttavista elementeistä. Sijoitusten arvo nousee hyvinä aikoina ja laskee huonoina. Arvon nousu on huono peruste palkita sijoittamisesta vastaavia henkilöitä, se vain ruokkii halua riskinottoon.

Jos arvoa ei pysty havaitsemaan suoraan, voi yrittää epäsuoraa mittaamista, joka yleensä perustuu asiakkaan tyytyväisyyteen ja uskollisuuteen. Kytkentä on kuitenkin epävarma ja asiakastyytyväisyys voi mitata vääriä asioita. Pelkän asiakastyytyväisyyden tavoittelu voi olla haitallista arvon muodostumisen kannalta.

Ei ole mahdollista mitata oman työn arvoa asiakkaan kautta, jos asiakas ei ymmärrä työn kytkentää hänen saamaansa hyötyyn. Usein arvo voidaan havaita vain, jos sitä tukeva järjestelmä pettää. Kytkentää hämmentää se, jos monet muut tekijät haittaavat asiakasta. Kytkentä häviää, mikäli jatkuvuussuunnittelu on niin onnistunutta että katkoja ei tule. Palvelusta tulee itsestäänselvyys. Sähkö tulee töpselistä, likavesi katoaa viemäriin ja google kertoo vastauksen.

Miten sitten pitää toimia jos oma työ ei mahdu asiakas-palvelu -mallin raameihin. Olen pohtinut tätä kysymystä jonkin aikaa ja tullut siihen tulokseen että ei ole mitään hyötyä yrittää soveltaa tätä mallia, jos se ei toimi. Käytä omia mittareita, mutta varmista että työsi tuottaa todellista arvoa.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 42 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: