Haltiakieltä

Sain hauskaa palautetta viime perjantaina. Olin vetänyt it-palvelunhallinnan seminaaria yksikön johtoryhmälle. Seminaarin jälkeen eräs osallistuja kiitti tilaisuutta ja sanoi että tämä ei ollut sellaista haltiakieltä, mitä näissä on tottunut odottamaan.

Haltiakieli on hauska termi korkealentoiselle ja vaikeatajuiselle konsulttikielelle. Kielen tehtävänä on osoittaa puhujan oppineisuutta ja erikoisosaamista. Toki erikoistermeistä on hyötyä joissakin tilanteissa, mutta kielellä voi myös peitellä osaamisen ja ymmärryksen puutetta.

Tässä Pohjoisviitan suositus haltiakielen kohdalla. Esitä tyhmiä kysymyksiä. Pyydä selittämään asia suomeksi, jos konsultti puhuu kovin korkelentoisia. Pyydä kertomaan mikä on eri käsitteiden ero. Kysy vielä mitä konkreettista hyötyä asiasta on. Instant-expertin yksi tuntomerkki on, että tämä ei pidä kysymyksistä.

Uudet asiat synnyttävät myös uudet asiantuntijat. Olen usein sanonut että helpparissa ei tarvitse olla huippuasiantuntija, riittää kun tietää vähän enemmän kuin asiakkaat. Sama sääntö pätee konsultoinnissa. Sertifiointikoulutus synnyttää instant-asiantuntijoita, vaikka sertifikaatti olisi hankittu opettelemalla vastaamaan monivalintakysymyksiin. Jokainen toki tajuaa että muutaman päivän päntäämisellä ei tule asiantuntijaksi. Todellinen asiantuntijuus edellyttää perusteellista teoreettista koulutusta ja laajaa kokemusta. Valitettavasti uusista ilmiöistä ei ole olemassa kunnollista teoriaa, jolloin kokemuksen merkitys korostuu. Toisaalta kokemuksen on oltava laaja-alaista, yhden talon opit eivät kanna pitkälle.

%d bloggers like this: