Sertifioitu hölmö on silti hölmö

Sertifikaatteihin tähtäävä koulutus on saavuttanut vankan aseman Suomessa.  Olen itse varmaan osasyyllinen tämän sertifikaatti-innostuksen maihinnousuun. Niistä tuli suosittuja aikoinaan ITIL Foundationin myötä. Mitä sitten sertifikaatti todistaa? Nykyisin se osoittaa että henkilö on osannut vastata monivalintakysymyksiin harjoiteltuaan sitä ensin jonkin aikaa. Tämä taas edellyttää, että henkilö on ollut hereillä kurssin aikana ja opiskellut asiaa. Hyvä juttu, mutta se ei tee sertifikaatin haltijasta vielä asiantuntijaa.Englantilaiset sanovat että ”A foolf with a tool is still a fool”.  Työkalu ei ratkaise asioita vaan osaamista tarvitaan. Sama pätee sertifikaatteihin. Sertifikaatti ei osoita ammattitaitoa tai ymmärystä, se on vain todistus tentin läpäisystä.

Erityisen ongelmalliseksi sertifikaatin tekee se, jos opiskeltava materiaali  sisältää paljon virheitä kuten ITIL V3. ITIL fundamentalismi voi olla suorastaan haitallista. Mielestäni todellinen it-palveluhallinnan asiantuntija osaa kertoa mitkä asiat ITILissä ovat väärin ja jos koulutuksessa lähdetään siitä että kaikki ITILissä on oikein niin kiville mennään. Opiskelu on hyvästä, mutta kouluttajan pitää osata ajatella kriittisesti.

Sertifikaatille ei siis pidä antaa liikaa painoa. Reputtaminenkin on ihan ok. Puutteellinen englannin  kielitaito on ollut varmaankin tavallisin syy reputtamiseen tenteissä. Osa kysymyksistä on muotoiltu hankalasti ja kysymyksissä käytetään vaikeaa kieltä. Pääsin kerran korjaamaan vanhoja ITIL Practitioner-tenttikysymyksiä ja oli hauska siivota niistä turhat kommerverkit pois. Osasta kysymyksistä vain tuli liian helppoja! Nyt ITIListä on viimein tarjolla myös suomenkielinen tentti, mikä on varmasti hyvä asia.

Koulutus , sertifikaatilla tai ilman on toki hyödyllistä. Olen itse tarjonnut ISO 20000-koulutusta englanniksi, mutta olen nyt parhaillaan kääntämässä materiaalia suomeksi. Muokkaan kurssin samalla muutenkin uusiksi. Kaiken pitäisi olla valmista elokuun kurssilla, joten tässä alkaa olla kohta kiire. Toisaalta selkeä aikaraja auttaa viimeistelyssä.

*********

Leikattu koipeni (katso edellinen kirjoitus) on parantunut hyvin, mutta silti on yllättävän vaikeaa kävellä täysin luontevasti. Pyöräilyn aloittaminen oli myös aika työlästä. Tasapaino kärsii kun kaikki lihakset eivät toimi normaalisti mutta kehitys on nopeaa kun jaksaa harjoitella ja siinä ammattilaisen apu on tarpeen. Fysioteraupeuttia tosiaan tarvitaan leikkauksen jälkeen. On hyvin pitkälti itsestä kiinni miten leikattu raaja alkaa toimia (edellyttäen toki että leikkaus on onnistunut). Yksi haasteellinen kohta minulle oli jalan heittäminen pyörän yli. Se onnistui puhtaasti vahingossa, ajattelin jotain muuta ja tein sen ensimmäisen kerran vanhasta tottumuksesta mitään ajattelematta.

Elämä on oppimista, mutta aina voi toki jättää oppimatta. Jokainen voi asettaa itselleen haluamiaan rajoituksia kieltäytymällä oppimasta uutta.

%d bloggers like this: