Poisoppimisen tuska

Poisoppiminen on tärkeä osa uuden oppimista. Kerran opittu malli jäykistää ajattelua ja kun ympäristö muuttuu, voidaan jäädä vanhan mallin vangiksi. Alla muutama lainaus asiasta:

“The illiterate of the twenty-first century will not be those who cannot read and write, but those who cannot learn, unlearn and relearn.” Alvin Toffler
 “In a time of drastic change, it is the unlearners who inherit the future. The learned find themselves equipped to live in a world that no longer exists”. Eric Hoffer
 “In some sense our ability to open the future will depend not on how well we learn anymore but on how well we are able to unlearn”. Alan Kay
 “The difficulty lies, not in new ideas, but in escaping from the old ones, which ramify, for those brought up as most of have been, into the corners of our minds.” John Maynard Keynes

Minähän en tahdo poisoppia mitään

 

Kirjoitan tästä koska sanoin Service Desk 2.0 esitykseni yhteydessä, että on aika alkaa poisoppia itiliä. Tämä kommentti herätti yllättävän tunteellisia reaktioita monissa. Tuntuu siltä, että itilistä on tullut joillekin itseisarvo, jolloin puhe sen poisoppimisesta on todella järkyttävää.  Poisoppiminen on kuitenkin tärkeä osa oppimista. Yhteen menetelmään juuttuminen on vaarallista. Muistan kuinka aikoinaan kun IBM voitti kilpailun suurkoneiden markkinoilla ja kilpailevat järjestelmät katosivat Suomesta nopeasti. Yhtäkkiä niiden asiantuntijoiden ammattitaidolta katosivat markkinat hetkessä. Minulle tapaus antoi sen opetuksen, ettei pidä jäädä jonkin menetelmän tai tekniikan vangiksi.

Näyttää siltä että osa it-palvelunhallinnan ammattilaisesta on rakentanut koko osaamisensa itilin varaan, ja he väittävät ettei tietotekniikan muutokset vaikuta ns ”parhaisiin käytäntöihin”. Itse olen eri mieltä. Ala on monen suuren murroksen keskellä, pilvestä tulee halpaa prosessivoimaa ja päätelaitteet ovat lähteneet liikkeelle. Vaatii uskomattoman peittäviä silmälappuja jotta ei näe, että tämä vaikuttaa it-palvelujen hallintaan monella tavalla. Uudessa  maailmassa tarvitaan uudet parhaat käytännöt.

Missä sitten ne uudet parhaat käytännöt keksitään? Tietysti siellä missä it-palveluja tuotetaan eli siellä kentällä. Uusi käytäntö voi rakentua vanhan mallin varaan tai sitten voi olla pakko purkaa vanha ja rakentaa uusi. En tarkoita että kaikki mitä itil kertoo olisi väärin ja ettei sitä kannattaisi hyödyntää. Tärkeintä on katsoa sen opetuksia kriittisesti ja olla valmis hylkäämään huonosti toimiva prosessi.

Tulin kirjoittaneeksi vahingossa hyvän esimerkin poisoppimisen vaikeudesta kirjoittaessani sanan prosessi kun oikeastaan tarkoitin jotain muuta. Olen oppinut prosessiajattelun itilin myötä ja huomaan että se istuu aika syvällä. Nyt olen tutustunut uuteen menetelmään, jonka mukaan tietotyöläisiä ei pidä pakottaa toimimaan prosessien orjana. Joustava tapausten hallinta (Adaptive Case Management) on työskentelytapa, joka sopii muuttuviin ja monimutkaisiin tapauksiin. En ole vielä ihan varma olenko valmis hylkäämään prosessit, mutta kirjoitan lisää menetelmästä myöhemmin. Se ilmeisesti soveltuu hyvin hankalien pulmien käsittelyyn ja siksi on varmasti osa Service Desk 2.0:n työkalupakkia.

%d bloggers like this: