Parempi laatu, pienemmät kustannukset

Turhan työn poistaminen on avain laadun kehittämiseen kustannuksia vähentämällä. Olen koonnut tähän joukon ideoita, mistä voit löytää hyviä kohteita turhan työn vähentämiselle. Nämä ovat ideoita ja niiden soveltaminen pitää tehdä harkiten. Organisaatiosta varmaan löytyy henkilöitä, jotka vastustavat näitä ehdotuksia. Pyydä vastustajia esittämään saavutetut hyödyt ja tarkista kaikkien osapuolten näkemys. Hyvin toimivia käytäntöjä ei tietenkään kannata purkaa, jos ne toimivat hyvin kaikkien osapuolten mielestä. Asiakkaan mielipide on aina tärkeä.

  1. Unohda palveluluettelo, jos se ei tunnu toimivan. Olen nähnyt lähinnä vain huonoja ja hyödyttömiä palveluluetteloja, joita puolustavat vain niiden kehittäjät. Kaikkea IT-toimintaa ei tarvitse kuvata palveluna. Monissa tapauksissa liiketoiminta ja asiakkaat tekevät yhdessä asioita, ja IT-väen tehtävänä on tarjota asiantuntemusta, osaamista ja tekemistä yhteisten tavoitteiden eteen. Yhteistyö ja palvelu ovat eri asioita.
  2. Unohda SLAt. Keinotekoiset palvelutasot eivät takaa laadukasta palvelua, mutta työllistävät paljon. Kaikkea ei voi mitata hyvin ja huonot mittarit ovat turhia.
  3. Unohda CMDB. Sen rakentaminen ja ylläpitäminen on työlästä. Oletko varma, että siitä saadaan todellista hyötyä. On mahdollista, että CMDB:tä ylläpidetään, koska johto on niin määrännyt mutta kaikki tietävät, ettei sen tietoihin voi luottaa.
  4. Poista turhat tiketit. Automaattivalvonnan hälytyksistä on turha avata tikettejä. Asiat pitää hoitaa mahdollisimman vähillä vaiheilla. Tiketin avaaminen ja sulkeminen ovat turhia työvaiheita.
  5. Poista turhat kentät tiketeistä. Keskity olennaiseen. Palveluluettelon ja CMDB:n poistaminen auttaa, mutta vaikka et poistaisi niitä, on silti turhaa kytkeä kaikkia ongelmia johonkin tiettyyn palveluun tai konfiguraation osaan. Usein niiden määrittely on vaikeaa tai mahdotonta. Pakolliset luokittelut tuottavat roskatietoa.
  6. Unohda turhat prosessit. Prosessi on hyvä apuväline toistuvien rutiinien pyörittämiseen, mutta se ei sovellu kaikkeen tekemiseen.
  7. Unohda turhat mittarit. Prosessiajattelu luo helposti paljon prosessimittareita, joilla ei ole oikeasti mitään järjellistä käyttöä. Älä mittaa aktiviteetteja ja älä ainakaan aseta niille tavoitteita. Keskity tuloksiin, ei puuhasteluun.
  8. Rakenna asiakkaille palvelupisteitä, joissa heitä autetaan tietotekniikan kanssa. Yksi vierailu voi ratkaista monta ongelmaa ja säästää aikaa sekä asiakkailta, että asiakastuelta.
  9. Ole mukana sosiaalisessa mediassa, jos asiakkaasi ovat siellä. Yritä luoda keskusteluforumeita, joissa asiakkaat voivat keskustella palveluihin liittyvistä asioista. Yksi hyvä keskustelu voi ratkaista monen asiakkaan pulman.
  10. Kuuntele asiakkaiden mielipiteitä, mutta älä kiusaa heitä turhilla ja huonoilla kyselyillä.

Arvon mittaaminen service deskissä

Arvon mittaaminen on periaatteessa helppoa. Teemme joka päivä arvomittauksia kun päätämme ostaa jotain tai käyttää jotain palvelua. Yleensä päätöksemme perustuvat aikaisempiin kokemuksiin, valitsemme tuotteita ja palveluja, jotka ovat hintansa tai vaivansa arvoisia. Arvoa lisää kohteen antama hyöty ja mielihyvä. Arvoa vähentävät kohteen hinta, mahdolliset laatuongelmat, siihen liittyvä vaiva ja epävarmuus. Avoimilla markkinoilla kilpailu pitää yleensä huolen siitä, että tuotteet ja palvelut tuottavat arvoa. IT palvelu ja service desk eivät toimi avoimilla markkinoilla. Palvelun vaihtaminen on vaikeaa tai mahdotonta. Asiakkaat ovan yhden palvelutoimittajan vankeja.

IT palvelun tai service deskin toimintaa mitataan yleensä aktiviteettien perusteella eli SLA-mittareilla: palvelujen päälläoloaika, vastausaika, tikettien käsittely jne.  SLA mittarit ovat vain harvoin kytköksissä arvoon. Jos katko estää työnteon kokonaan, niin silloin katkon pituus voi olla suoraan verrannollinen menetettyyn arvoon. Valitettavasti useimmat näistä tavallisista mittareista ei mittaa todellista arvoa. Otetaan pari esimerkkiä.

Jos sähköpostipalvelin on nurin 15 minuuttia keskellä työpäivää, mitä arvoa menetetään? Toki voi laskea että kaikki 10.000 käyttäjää menettivät 15 minuuttia, ja näin saadaan kova hinta, pari miestyövuotta, mutta se on älytöntä. Ei taatusti kannata maksaa edes yhden miestyövuoden hintaa siitä että varmistetaan 100% käytettävyys. Todennäköisesti palvelukatkosta ei ole juuri mitään haittaa. 

Käyttäjällä on ongelma. Sen sijaan että service desk hakisi ratkaisun ongelmaan, tukihenkilö opettaa asiakkaalle helpomman tavan tehdä asia. Puhelu kestää puoli tuntia ja varsinaista vikaa ei ratkaista, mutta käyttäjä hyötyy neuvosta joka päivä 15 min.

On helppoa mitata katkon kesto ja on helppoa mitata puhelun kesto. Kumpikaan ei kerro juuri mitään arvosta. Lähes kaikki mittarit, joita olemme tottuneet käyttämään Service Deskeissä, mittaavat aktiviteetteja. Vastaaminen on aktiviteetti ja sen nopeus on aktiviteetin ominaisuus. Tiketin käsittely on aktiviteetti ja sen nopeus on aktiviteetin ominaisuus. Asiakkaan tyytyväisyys puhelinkeskusteluun on aktiviteetin ominaisuus. Kaikki prosessimittarit keskittyvät prosessin toiminnan mittaamiseen, mutta toimiva prosessi ei välttämättä tuota arvoa.

Oma käsitykseni on, että service deskin arvo voidaan jakaa kahteen osaan:

1) tietotekniikasta johtuvan menetetyn työajan vähentäminen

2) työn tehostaminen tai helpottaminen tietotekniikan avulla

Nämä molemmat vaikuttavat asiakkaiden saamaan arvoon. Niiden mittaaminen ei ole ihan yksinkertaista.

Palvelupiste

Kun aloitin oman urani IT -tuen piirissä, tuki oli aina lähitukea. Yliopistolla päätteet olivat tietokonekeskuksessa ja käyttäjät tulivat sinne. Oli luontevaa järjestää paikalle tukihenkilö, joka auttoi pulmatilanteissa. Näin käyttäjät eivät häirinneet muuta henkilökuntaa kysymyksillään. Palvelupisteiden tarve katosi, kun päätteet tulivat jokaisen pöydälle. Ei ollut mitään järkevää syytä päivystää tiskin takana, sillä asiakkaat eivät voineet raahata laitteitaan sinne. 

Puhelimessa etänä annettu tuki yleistyi vasta myöhemmin, vielä 90-luvulla oli tavallista että pulmat ratkottiin lähettämällä henkilö paikan päälle. Oikestaan vasta etähallinnan yleistyminen vähensi lähituen tarpeen minimiin. Lähituen ongelma on sen kalleus ja huono ennustettavuus. Lähitukihenkilöiden aika kuluu paikasta toiseen liikkuessa ja etukäteen on vaikea arvioida kuinka kauan joku käynti kestää.

Nyt tilanne on muuttunut. Henkilöillä on usein vain mukana kulkevia laitteita. Kaikilla ei ole omaa työpistettä vaan työpisteet vaihtuvat päivittäin. Nyt on paljon luontevampaa tarjota palvelupiste, jonne asiakas voi tulla laitteensa kanssa. Tietotekniikan merkitys on myös kasvanut, monet meistä eivät pysty tekemään töitään ilman laitteitaan. Jos ne lakkaavat toimimasta, tarvitsemme apua välittömästi. Tämän päivän käyttäjällä ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin keskeyttää muut työt ja keskittyä toimimattoman laitteen korjaamiseen tai vaihtamiseen.

Kysyin maanantaina lähituen ratkaisuista ja olen nyt saanut 50 vastausta. Kysely oli tällainen:

Olen kiinnostunut IT-lähituesta. Voit vastata joko asiakkaan roolissa tai tuen tarjoajan roolissa. Tässä on vain kolme kysymystä.
 
Lähituella tarkoitan sellaista palvelua, jossa asiakas ja tuen henkilö kohtaavat. Kohtaaminen voi tapahtua joko niin, että lähitukihenkilö tulee asiakkaan luokse tai niin, että asiakas menee tukipalveluun, jossa on palvelupiste.
 
Lähituki ei tietenkään korvaa puhelimella tai muulla viestivälineellä annettua etätukea, mutta tämä kysely koskee ainoastaan lähitukea.
 Tässä kysymykset:
 1) Mikä on roolisi lähituen suhteen?
a) olen asiakas
b) työskentelen tuessa
c) vastaan tuesta (esimies tai esimiehen esimies jne)
 
2)  Mitkä näistä vaihtoehdoista sopivat (voit valita useita, laita tärkein ensimmäiseksi)?
a) service desk lähettää tukihenkilön asiakkaan luokse tarvittaessa
b) meillä on palvelupiste, jonne asiakkaat ovat tervetulleita pisteen aukioloaikoina
c) meillä on palvelupiste, jonne asiakkaat ovat tervetulleita, mutta heidän pitää varata aika
d) meillä ei ole lähitukea
 
3) Anna kouluarvosana (10-4) lähituen toimivuudelle, perustele tarvittaessa.

 Vastaajista enemmistö (61%) edusti asiakkaita. Service deskin henkilökuntaa oli vain muutama henkilö ja yhdistin heidät palvelusta vastaaviin henkilöihin.

Slide1

Selvä enemmistö tarjoaa perinteistä lähitukea, jossa siis tukihenkilö tulee asiakkaan luokse. Reilu kolmannes on ottanut myös palvelupisteen käyttöön ja kymmenellä prosentilla ei ole palvelupisteen lisäksi muuta lähitukea. Muutama vastaaja kertoi, ettei heillä ole lainkaan lähitukea.

Tyytyväisyys lähitukeen riippuu tukiratkaisusta ja vastaajasta. Asiakkaiden mielestä palvelupiste on selvästi parempi ratkaisu kuin asiakkaiden luokse tuleva tukihenkilö. Service Deskistä vastaavat henkilöt eivät nähneet suurta eroa ratkaisujen välillä. Tässä on selvästi kyse näkökulmasta. Service Desk -vastaavat viittasivat usein yleisiin asiakastyytyväisyyskyselyihin koko asiakastuesta, mutta asiakkaan roolissa vastanneet kertoivat omasta kokemuksestaan. Lähituen laatua ei moitittu mutta sen täsmällisyyden kanssa oli ongelmia. On selvää ettei lähituen aikatauluja voi ennustaa kovin tarkkaan.

Slide2

Kuvassa ei näy niitä, joilla ei ole lainkaan lähitukea, sillä heidän tyytyväisyytensä on aivan omilla lukemillaan. Kouluarvosana 5,7 on aika harvinainen keskiarvo missään kyselyssä, mutta vastaajien määrä oli pieni. Sinänsä aika käsittämätöntä, että jotkut päättäjät halveksivat niin paljon henkilökuntaansa, etteivät viitsi järjestää asiallista tietotekniikkatukea. Mitäköhän he kuvittelevat säästävänsä.

Mielestäni lähituen korvaaminen palvelupisteellä, on harkinnan arvoinen asia. Se voi lisätä asiakastyytyväisyyttä ja leikata kustannuksia. Lähituen liikkumiseen käytetty aika voidaan hyödyntää parempaan palveluun.

Ehdoton edellytys on se, että varsinaiset palvelut ovat kunnossa, jos perusasiat ovat pielessä ei kannata yrittää piilottaa ongelmia korean julkisivun taakse. Lisäksi edellytyksenä on, että trpeeksi moni käyttää mobiileja laitteita ja että on olemassa luonteva keskus, tai keskuksia, jonne palvelupisteen voi perustaa.

Olen kirjoittanut samasta aiheesta myös englanniksi ja tämä ei ole suora käännös.

60 vuotta

Tänään tuli 60 mittariin, jotenkin tuntuu kuin sisällä asuisi vielä se parikymppinen, joka on sitä mieltä että vanheneminen on jotain sellaita mikä tapahtuu muille.

En aio juhlia mitenkään erityisesti, normaali työpäivä siis. Ajattelin kuitenkin muistella vähän menneitä tämän it-maailman näkövinkkelistä.

Oma urani tietotekniikan parissa alkoi tietojenkäsittelyn opiskelulla. Se oli reikäkorttien ja teletypen aikaa. Varsinainen työnteko alkoi kun olin kesätöissä Wärtsilällä analysoimassa jäänmurtamiskokeiden tuloksia. Valitsin laboratorioomme ensimmäisen pöytätietokoneen ja plotterin ja aloin vääntää koodia Basicilla. Graafista tietojenkäsittelyä 70-luvun alkupuolella siis. It-palvelutoimintaan tutustuin sitten Jyväskylän yliopiston laskentakeskuksessa, kun autoin tutkijoita ja opiskelijoita tietokoneen käytössä. Sieltä siirryin VTT:lle jossa vastasin tilastollisesta tietojenkäsittelystä. Tämän jälkeen lähdin Tietotehtaalle, jossa minut nimitettiin muutaman vuoden jälkeen asiakaspalvelun päälliköksi ja perustin ensimmäisen help deskini 80-luvun puolivälissä. Silloin olimme jo siirtyneet näyttöpäätteiden aikaan ja meillä oli myös ensimmäinen PC käytössä.

Help deskin perustaminen ei mennyt kovin mallikkaasti, keskityin liikaa tekniikkaan ja liian vähän ihmisiin. Puhelinjärjestelmän käyttöönotto meni kompuroinniksi ja ostamani help desk ohjelmisto taisi olla virhehankinta, mutta perustamani help desk toki toimii edelleen. Itse en jäänyt sitä katselemaan, vaan loikkasin konsultiksi. Konsultointi DPM Consulting Oy:ssä keskittyi heti alusta vain it-palvelunhallintaan. Olimme silloin uranuurtajia alalla Suomessa. Pari vuotta myöhemmin perustimme myös Help Desk Institute Nordicin ja keskityin konsultoimaan ja kouluttamaan help deskejä.

90-luvun aikana yhteydenpito asiakkaitten kanssa muuttui. Aluksi lähetimme kirjeitä, palkkasin yleensä koululaisia kirjeiden postituksiin, mutta tuli sitä tehtyä itsekin. Jossain välissä faxaaminen tuli muotiin ja opettelin lähettämään faxeja suoraan PC:ltä. Sähköposti ja internet yleistyivät 90-luvun loppupuolella. Pystyin olemaan tässä edelläkävijä, koska asiakaskuntani oli myös edellä muita. Fax menetti pian merkityksensä ja samoin kirjeet. Tiedottaminen ja markkinointi siirtyi verkkoon.

Jotenkin tuntuu siltä, kuin kehityksen vauhti olisi hiipunut vuosituhannen vaihteen jälkeen. Jos vertaa vuosia 1990, 2000 ja 2010 niin kyllä harppaus 1990-2000 on paljon suurempi kuin sitä seurannut kehitys. Olemme toki saaneet älypuhelimet, sosiaalisen median ja tabletit, mutta työni kannalta niillä ei ole ollut samanlaista vaikutusta kuin siirtymisellä paperista nettiin. Vuonna 1990 viestintä tehtiin lankapuhelimella ja kirjeillä.

It-palvelunhallinnassa nämä vuodet ovat olleet tosiaan ymmärryksen hidasta kehitystä, kuten viimeisin kyselyni positiivisesta kehityksestä kertoo. Ensiksi toin help desk -toimintamallia Suomeen. Se rantautui hyvin, käytännöllisesti katsoen kaikki hankkeet onnistuivat. Vaikka helppareita on kritisoitu paljon, niin ne olivat kuitenkin merkittävä kehitysaskel parempaan palveluun. Seuraava isompi kehitysaskel oli itil. Se kolahti lopulta 2000-luvun alkupuolella, mutta sen tulokset ovat olleet paljon vaatimattomampia. Itilin todellinen soveltaminen on osoittautunut vaikeaksi ja työ on vielä kesken.

Tästä eteenpäin jatkan konsultointia, koulutusta ja tutkimusten tekemistä mutta haen uusia näkökulmia. Olisi esimerkiksi mielenkiintoista kehitellä parempia asiakastyytyväisyystutkimuksia tai menetelmiä potentiaalisten ongelmien löytämiseen. Ota yhteyttä jos tällainen asia kiinnostaa.

 

%d bloggers like this: